”Ai, onko sulla rahaa?” eli väärinymmärtämisen oppitunti nro biljoona

Kiinan Chongqingin alueella on 36 miljoonaa ihmistä. Olin siellä viikon työmatkalla. Viikon aikana en nähnyt muita länsimaalaisen näköisiä ihmisiä kuin kollegani Suomesta. Viikon aikana en nähnyt kenenkään muun käyttävän käteistä rahaa. Mitä ihmettä?

Suomalaisena sitä on tottunut olemaan monessa asiassa kehityksen kärjessä: on parasta koululaitosta, edistyksellisintä tasa-arvoa, rehellisintä, turvallisinta – aikoinaan oli eniten matkapuhelimia ja nettiyhteyksiä asukasmäärään nähden. Verkkopankki tuli jo 90-luvulla. Kun 1998 muutimme USA:han, jouduin opettelemaan shekeillä maksamisen. Suomessa oli jo tottunut verkkopankkiin enkä ollut ikinä kirjoittanut shekkiä.

Mainituista lähtökohdista johtuen ällistyin chongqingiläistä tapaa käyttää ainoastaan mobiilimaksamista. Kassalla skannattiin qr-koodi, joka vei järjestelmään, johon kassakoneen käyttäjä oli näpytellyt summan valmiiksi. Kuitti tuli mobiiliin.

Sama mobiilimaksaminen toistui niin kioskeissa, katukeittiöissä kuin erilaisissa takseissakin. Vähitellen minulle selvisi, miksi sikäläiset ihmettelevään sävyyn kysyivät ”Ai onko sulla rahaa?”. No tietysti on, onhan Suomessa Forex ja tietysti olin varautunut matkaan vaihtamalla valuuttaa. Hassu kysymys, ajattelin, kunnes tajusin, että ihmettelyn kohde olikin juuri käteinen raha.

Kiinalaisilla, tai ainakin chongqingiläisillä, on käytössä kaksi maksutapaa. Toinen on heidän suosituin some-kanavansa Wechat, joka on meikäläisittäin yhdistelmä Facebookia, Twitteriä, Snapchattiä ja Instagramia. Sillä voi myös maksaa. Toinen käytössä oleva maksuväline on Alipay.

Mobiilimaksaminen ratkaisee monta ongelmaa. Seteleitä väärennetään paljon, joten 50 RNB:n (noin 7-8 euron) setelitkin syötettiin tarkastuslaitteeseen kauppojen kassoilla. Puhelin on chongqingiläisillä vartalon jatke. Se on aina kädessä. Niinpä maksuvälinekin on aina mukana. Käsilaukut olivat pieniä, kun sinne ei tarvinnut mahtua kuin puhelin ja puuteri. Kuitit kulkevat. Välistä on vaikea vetää. Joissain takseissa (?) kuljettajilla ei ollut ollenkaan lupa käsitellä käteistä rahaa; niinpä minun matkani maksoi joku kiinalainen kollega, jolle minä sitten maksoin käteisellä. Korruption kitkemistä tämäkin.

Mobiilimaksamisen turvallisuudesta en tiedä, mutta jos sitä käyttää pääsääntöisenä maksuvälineenä moinen miljoonakaupunki, niin luultavasti turvallisuusongelmat on jotenkin ratkaistu.

Suomessa minä käytän hyvin harvoin käteistä. Itse asiassa olen tuon tuostakin nolossa tilanteessa, kun pitäisi maksaa arpoja tai kimppalahja käteisellä, kun sitä käteistä ei yleensä lompakossani ole. Maksan yleensä pankkikortilla ja sen lähimaksuominaisuudella.

En ole uskaltanut ladata mobiilimaksusovelluksia puhelimeeni kuin yhden. Pelkään, että hukkaan puhelimeni, ja joku keksii sen salasanat vaikka vaan likaisimpien ruudun kohtien perusteella – niin ainakin elokuvissa tehtäisiin. Ainoa mobiilipankkisovellukseni on S-pankki, jonka vihreällä bonuskortilla maksan ruoka- ja bensaostokset. Olen erittäin ihastunut mobiilitankkausmahdollisuuteen! Tunnuslukujen ja bonuskorttien syöttäminen pakkasella automaattiin ei ole ollut miellyttävää, mutta mobiilitankatessa riittää, että näpyttelee lämpimässä autossa sisällä istuen, että juu, aloita tankkaus. Toki se letku pitää käydä laittamassa bensatankkiin. Bensa ei mobiilisti siirry säiliöistä autoni tankkiin. Vielä?!

Osa nuorisosta, kenties vanhemmistakin, käyttää kyllä mobiilimaksamista Suomessakin. Ehkä se yleistyy täälläkin. Tai sitten ei. Käteisen rahan käyttämisen kanssa ei ole väärentämis- eikä korruptio-ongelmia, jotka mobiilimaksamisella ratkeaisivat. Onneksi niin.

Bitcoineja odotellessa 🙂

Li mobiilimaksaa hotpotin

Li, tulkkimme, maksaa hotpot-aterian skannaamalla qr-koodin Wechattiin, sikäläiseen Facebookiin. Hotpotissa muuten on paljon chiliä, mikä kenties kuvasta myös näkyy.

katukeittiövideo

Jopa tälle katukeittiön kokille maksettiin mobiilisti.

kaikilla kännykkä kädessä

Odottelin kuljetusta hotellin aulassa ja havahduin siihen, että kaikilla, aivan kaikilla oli kännykät kädessä. Niinpä nappasin omani ja otin tämän kuvan todisteeksi 🙂

hierovan tuolin voisi maksaa qr-koodilla

Hotellihuoneessa oli hierova nojatuoli. Jos sen halusi käyntiin, piti skannata qr-koodi ja maksaa palvelusta. Ovelaa 🙂